Matkapäiväkirja Berliini 2015

Sunnuntai 20.00 viimeistelen pakkauksiani. 21.00 hakeudun vuoteeseen, vaikka ei väsytä.  Sekunnit matelevat. On kulunut 2 tuntia, en ole nukkunut ollenkaan. Kuluu toiset kaksi tuntia nukahtamatta ja nousen ylös syvästi harmistuneena. Valmistelen vielä lähtöäni, kunnes lähdönaika koittaa. Väsyttää, mutta olen innoissani ja istun bussiin, jossa lähes kaikki ovatkin jo. Hetken päästä matka alkaisi.

Jännittyneenä istuin bussimatkan lentokentälle. Pitkän odottelun ja turvatarkastuksien jälkeen pääsimme koneeseen. Ei väsyttänyt ja pian olimme jo Berliinissä. Lämmintä, aurinko paistaa, paljon ihmisiä ja hirveästi autoja. Tupakoivia ihmisiä ja tööttäileviä autoja. Ruuhkaan jumittuneita kimpaantuneita taksikuskeja. Täyteen ahdettuja busseja ja junia. Tuhansia ihmisiä kävelemässä kadulla ja monia kodittomia kerjäläisiä. Valtavia yksisuuntaisia katuja ja suuria rakennuksia. Kaikkea ei pysty käsittämään, mutta ryhmä jatkaa kävelyään. Edessä kirkko, takana toinen, vasemmalla kauppakeskus, oikealla ties mitä. Illalla väsyttää ja jalkapohjat ovat kuin höylätyt.

Seuraavana aamuna jaloissa tuntuu, mutta matka on vasta alussa. Hetki siellä, hetki täällä ja taas vaihdamme nähtävyydeltä toiselle. Taas uuteen museoon ja taas takaisin samaan bussiin ja taas kävellään. Kun vihdoin ruokahetki koittaa, on aika käydä syömässä ja tekee mieli pysähtyä ja katsoa ympärilleen, mutta monet liikkeet saavat kiinnostukseni ja kiertelen kauppoja. Ruoka on hyvää, oli kyseessä sitten kiinalaisen maahanmuuttajan kioski tai ravintolan fileepihvi. Myös hotellin aamupala oli erinomainen ja mainitsematta ei voi jättää Döner-kebabia ja Karri-Wurstia! Kävely jatkuu ja taas mennään.

Joka ilta löytää itsensä KaDeWesta. Kaikkea löytyy ja pirusti! Niin paljon suklaata, vaatteita, kelloja. Solmioita… Miten monta hyllyllistä voi olla pelkkiä solmioita? Kaikkia väriyhdistelmiä ja kaikista materiaaleista. Huh… Illan tullen valun mukavalle hotellillemme ja istun sängyn reunalle. Lenkkarit irtautuvat nautinnolla jaloistani. Sama rumba jatkuu kaikkina päivinä, mutta eri paikoissa. Jalat ovat tunnottomat…

The last morning in Berlin rises. Everything is so beautiful. Sanssouci… I dont want to go back to  Finland. I want to stay and enjoy the moment and lie down on the grass.

And again in the plane. I look out the window and I see how pretty nocturnal city left behind. We land on Finland. Its so cold and dark night and we go to bus. The bus is mostly silent and we get back to home. Spooky quiet Forssa. No lights in houses and nobody moving outside. And still… some traffic lights have lights on!

And finally when I dive in to my own bed, I still not feel homely. I want to go back… and someday I will.

Aivan mahtava reissu, valitettavasti päättyi liian aikaisin. Berliinissä olisi voinut olla vaikka kuukauden.