Demoneita

Ne sanoo että mulla on oma maailma
Se on kaunis maailma
Ainakin suurimman osan ajasta

Paljon ihmisiä, ihan tavallisia
Ja niiden joukossa pari citykania
Ja koiraa
Mä en pidä koirista
Mutta ne saa olla siellä

Värit on väärin päin aina välillä
Ja rakennukset vinossa, ihan vaan sekunnin ajan
Se on silti kaunis maailma

Siellä ihmisten joukossa
Kulkee muitakin
Ne on uskomattoman hyvännäköisiä
Ne ei ole ihmisiä
Vaan jotain ylempää lajia

Ne hymyilee mulle usein
Ja tulevat puhumaan
Niiden äänet on aina jumalista seuraavia

”Mä voin tehdä sustakin kauniin”
Ne lupaa kuin mainokset
Mutta toisin kuin ne
Nämä tulevat myös koskemaan
Ihan iholle asti

Aina kun ne hyvännäköiset on lähellä
Mun kaunis maailma muuttuu
Se näyttää vinolta

Ne lupaavat vähän lisää
Se kuulostaa ensin kusetukselta
Mutta ne ei muutu lainkaan
Pakko niitä on uskoa
”Tee mustakin kaunis”

Hyvännäköinen nyökkää
”Älä sitten pelästy” se sanoo
Mä pelästyn silti

Mun maailma sortuu parissa sekunnissa
Hyvännäköinen halaa mua
Nyt se näyttää tavalliselta
”Nyt säkin olet kaunis
Mutta sun maailma on poissa”

Värit vääristyy, katot kallistuvat
Se ei ole enää mun maailma
Mutta nyt se on oikea