Selfie – ei ainoastaan nopeasti räpsätty kuva

Oli elämäni kauhein päivä, kun äitini totesi: ”Opeta minua ottamaan selfie.” Hän olisi varmaankin toivonut, että ojennan hänelle jonkin sortin käsioppaan selfien ottamisesta. Lopulta vaikeuksien kautta, äitini kuitenkin onnistui julkaisemaan itsestänsä tuiman ja hämärässä valossa otetun selfien – siitä se riemu vasta repesikin. Tykkäyksien seurailu muuttui elämääkin suuremmaksi asiaksi. Päinvastoin kuin äidilleni, minun ja muidenkin nuorten keskuudessa selfie on eräänlainen ironinen läppä, vaikka itsekin niitä otamme. Selfie-sanan rinnalle onkin noussut monenlaisia variaatioita kuten omasta ahterista otettu kuva eli belfie tai ikuistus reissusta hotellihelpotukseen eli veskie. Vaikka selfie sanan onkin muuttunut vitsiksi, on sen merkitys kuitenkin suuri, erityisesti nuorille. Yhden selfien julkaiseminen ei ole vain mikä tahansa kuva, vaan se on osa nuoren kokonaiskuvaa ja brändiä.

Monet pyrkivätkin netissä luomaan itsestänsä mediaseksikkään vaikutelman. On tärkeää, että oman instagram-tilin etuseinä näyttää vaihtelevalta ja mielenkiintoiselta. Monia nuoria jopa kritisoidaan siitä, että kuvat ovat tylsiä ja samankaltaisia. Toisaalta on kuitenkin hyvä, ettei nettiin leviä sopimattomia kuvia itsestä, sillä ne voivat joutua vääriin käsiin. Oli pelottavaa, kun syötin oman nimeni google-hakuun, ja ensimmäisen ruutuun pompahti monia itsestäni julkaisemia instragram-kuvia. Nuorten keskuudessa pidetään kuitenkin tärkeänä, että selfiet ovat edustavia ja laadukkaita, sillä kuvilla kerätään tykkäyksiä, jotka ovatkin eräänlainen suosion mittari. Tykkäyksistä on myös syntynyt kaveripiireissä yllättävän vakavakin kilpailu. Kukaan ei halua julkaista itsestänsä huonoa kuvaa, sillä tykkäyksien määrä on pienempi – voi ei.

Julkisuudesta ja suosiosta onkin syntynyt tavoittelemisen arvoinen ihanne. Kavereiden ja varsinkin tuntemattomien arvostus kasvaa, kun nuoren käyttäjätilin seuraajamäärä on suuri. Keulakuvana ja ehkä motivaattorina toimii instagram-kuvien kautta julkisuuteen pompannut Benjamin Peltonen. Hänellä on jopa enemmän seuraajia kuin supersuositulla laulajalla Robinilla. Peltonen on suosionsa takia saanut monia sopimuksia kuten levytyssopimuksen. Lisäksi hän on mainostanut monia merkkivaatteita kuvissaan.

Monet yritykset ja julkkikset ovatkin huomanneet sosiaalisen median tuoman hyödyn. Monet artistit napsivat selfieitä omilta keikoiltansa ja mainostavat tulevia tapahtumia. Oman idolin elämää pystyy nykyään myös seuraamaan todella läheltä, sillä monet ikään kuin kuvittavat elämäänsä kuvapäivitysten kautta. Yritykset taas perustavat esimerkiksi instagram-tilejä ja palkkaavat somettajia, jotka ovat haalineet suosiota sosiaalisessa mediassa. Nämä somettajat sitten alkavat päivittämään yrityksen tiliä ja hankkivat suosionsa avulla myös yrityksille näkyvyyttä. Eräs sosiaalisessa mediassa aktiivinen kaverini saikin töitä mehuvalmistaja Marlilta. Nykyään hänen julkaisemansa selfie-päivitykset liittyvät jollakin tapaa Marli Juissin brändin luomiseen.

Todellisuus kuitenkin iskeytyi kaverilleni päin kasvoja. Tutustuessaan muihin somettajiin työtehtävissään hän huomasi, kuinka erilaisia ihmiset ovat sosiaalisessa mediassa. Kaverini oli saanut hyvin positiivisen vaikutelman eräästä työkaveristaan vaikuttavien instagram-kuvien perusteella, mutta todellisuudessa työkaveri olikin epäsosiaalinen ja töykeä ihminen. Kyseinen ihminen paljastui aivan erilaiseksi, mitä oli virtuaalisessa elämässä luullut.

Nykyajan ihmisellä oma identiteetti rakentuukin paljolti sosiaalisen median kautta todellisuuden lisäksi. Varsinkin me nuoret ”diginatiivit” olemme kasvaneet koko elämämme digitalisoitumisen ja sosiaalisen median rinnalla. Käytämme suuren osa vapaa-ajastamme pitämällä yhteyttä muihin ihmisiin digitaalisten laitteiden ja internetin välityksellä. Joten tottakai se vaikuttaa meihin ja myös muiden ihmisten mielipiteisiin siitä, millaisia me itse olemme. Onhan digitaalinen vuorovaikutus kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, siinä missä konkreettinen vuorovaikutuskin.

Selfieiden ja sitä kautta oman minäkuvan luominen voi antaa pohjaa itsensä löytämiselle ja omalle itsetunnolle. Virtuaalisen elämän kautta monet löytävät elämällensä sen kuuluisan punaisen langan ja tuntevat tulleensa hyväksytyksi. Elämä saa jonkinlaisen merkityksen, sillä ihminen on riippuvainen vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Vaikka tulevaisuudessa virtuaalinen elämä ja selfieiden tapaiset villitykset yleistyvätkin, on syytä muistaa, mitä elämää me tässä elämme. Virtuaalinen elämä ei saa muuttua todellista elämää suuremmaksi: ei ole mitään niin ärsyttävää kuin kännykkää räpläävä kahviseura. Virtuaalinen elämä on vain todellisen elämän alalaji.