Rehtori Simo Veistola, 50 vuotta: Olin tyytyväinen lukiolainen

Vuodesta 2001 asti lyseossamme rehtorina toiminut Simo Veistola muistelee omaa opiskeluaikaansa lukiossa tyynesti. Hän sanoo olleensa tunnollinen, nopea sekä myös hieman ymmärtämätön opiskelija, sillä hän ei ajatellut, kuinka tärkeää esimerkiksi kielten opiskelu olisi. Mikään oppiaine ei tuntunut olevan Veistolalle erityisen vaikea, mutta helpoimpia aineita olivat biologia ja maantieto. Tähän syynä on jo pienestä pojasta lähtien kiinnostus molempia aiheita kohtaan.

Yksi merkittävimmistä nuoren Veistolan oivalluksista liittyy luontoon, sillä hän alkoi kiinnostua ympäristöasioista. Vielä silloin ympäristötuhot eivät olleet niin suuria kuin nykyään eikä ympäristöongelmista edes tiedetty niin paljon kuin tänä päivänä, mutta jo silloin tiedostettiin ihmisen voivan tuhota luontoa.

Lukiossa opiskellessaan Veistola ei ollut vielä löytänyt itselleen toimivinta opiskelumenetelmää, ja vasta yliopistossa hän löysi juuri itselleen sopivan. Yhä edelleen Veistola on sitä mieltä, että “tiivistelmistä tiivistelmien tekeminen” oli hänelle kaikkein tuloksellisin tapa oppia.

Jos jokaisesta tulisi ammatiltaan juuri se, miksi lapsena halusi tulla, rehtorimme olisi ammattijalkapalloilija ja lintututkija. Vaikka yleensä haaveammatti vaihtuu iän myötä, halusi Veistola vielä peruskoulu- ja lukioikäisenäkin jalkapalloilijaksi sekä lintututkijaksi. Tuolloin hänellä oli jo realistinen käsitys jalkapallouran toteutumismahdollisuuksista, mutta kiinnostus lintuihin on säilynyt vielä tähänkin päivään asti. Myös Veistolan jonkinlaisena esikuvanaan pitämä Turun yliopiston filosofian tohtori sekä eläinekologian dosentti Esa Lehikoinen on lintutieteilijä ja lintukirjailija; Veistolan sanojen mukaan ”kova tiedemies ja tutkija”.

Nuoruudessaan Veistola vietti vapaa-aikaa ystäviensä kanssa. Lukiokaverit olivat jo silloin tärkeää porukkaa, mutta vielä edelleenkin he voivat pitää yhteyttä toisiinsa. “Me sanottiin, että oltiin ihan ‘free’ eli oltiin vaan”, Veistola muistelee vapaa-ajanviettoaan. Myös nuoruuden kiinnostuksen kohteina ollut urheilu, varsinkin jalkapallo ja jääkiekko, antoivat tekemistä vapaa-ajalle. Hän kertoo esimerkiksi urheilleensa ja menneensä katsomaan TPS:n pelejä ystäviensä kanssa. Kaunokirjallisuudesta Veistola ei välittänyt, sillä kirjoista piti saada hänen mielestään jotain hyötyä, ikään kuin oppia jotain.

Veistolan kouluaikojen jälkeen lukiolaisten opiskelua on pyritty kehittämään, jotta se olisi mielekkäämpää. Nykyään on tarjolla paljon erilaisia valinnaisia aineita, joita ei ennen oikein ollut. Oppilaita myös huomioidaan paremmin. “Ennen oppilaat eivät saaneet yhtä paljon tukea lukiossa. Joko opit ja olit viisas, tai et oppinut ja olit tyhmä”, Veistola naurahtaa. Tänä päivänä kuunnellaan, mitä oppilailla on sanottavaa ja heitä autetaan. Voidaan esimerkiksi hakea apua oppimisvaikeuksiin, keskittymisongelmiin ja henkilökohtaisiin vaikeuksiin. Veistolan mukaan opiskelutarkkuus on kuitenkin vähentynyt, eikä enää tiedetä niin hyvin yksityiskohtia, kuten esimerkiksi tarkkaa liskojen anatomiaa.

Simo Veistola haluaa muistuttaa kaikkia nuoria opiskelijoita miettimään tulevaisuuttaan positiivisesti. Eteenpäin pääsee tekemällä oikeita päätöksiä, jotka eivät aina ole helpoimpia. Ongelmien selvittäminen heti on helpompaa kuin niiden kohtaaminen tulevaisuudessa.