Kultaa Kanadasta

Läh­dim­me rin­get­te­jouk­ku­eem­me kans­sa Hel­sin­ki–Van­taan len­to­ken­täl­tä koh­ti Ka­na­dan maa­il­man­mes­ta­ruus­ki­so­ja 28. jou­lu­kuu­ta kel­lo 06.05. Kos­ka olim­me ol­leet edel­li­sen yön ho­tel­lis­sa yh­des­sä, aa­mul­la oli erit­täin vä­sy­nyt­tä, mut­ta jän­nit­ty­nyt­tä po­ruk­kaa. Mat­kus­tim­me koko päi­vän ja pe­ril­le pääs­ty­äm­me jo­kai­nen nu­kah­ti­kin hy­vin no­pe­as­ti.

En­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä oh­jel­mis­tos­sa oli aluk­si kisa­paik­kaan tu­tus­tu­mis­ta ja kisa­ku­vauk­set. Tä­män jäl­keen oli val­mis­ta­vat har­joi­tuk­set, jot­ka me­ni­vät erit­täin huo­nos­ti. Tämä joh­tui luul­ta­vas­ti aika­ero­ra­si­tuk­ses­ta ja sii­tä, että mo­net oli­vat en­sim­mäis­tä ker­taa jääl­lä jou­lu­tauon jäl­jil­tä. Jää­hal­li oli läm­pi­mäm­pi mitä Suo­mes­sa ja kau­ka­lon koko oli suu­rem­pi, jo­ten to­tut­te­le­mis­ta riit­ti. Jään jäl­keen kä­vim­me läpi mitä tu­le­man pi­tää ja val­mis­tau­duim­me rank­kaan lop­pu­viik­koon.

Toi­se­na päi­vä­nä pe­la­sim­me en­sim­mäi­sen har­joi­tus­pe­lin Ka­na­daa vas­taan. Peli oli se­ka­vaa, ja vä­sy­mys nä­kyi mo­lem­mis­ta jouk­ku­eis­ta. Lop­pu­tu­los oli meil­le 2–7. Sel­väk­si tuli, että pe­liä pi­tää pa­ran­taa, jos mie­lii maa­il­man­mes­ta­rik­si. Pe­lin jäl­keen kat­soim­me vi­de­o­koos­teen pa­ran­net­ta­vis­ta asi­ois­ta ja läh­dim­me koh­ti ki­so­jen vi­ral­lis­ta ava­jais­ta­pah­tu­maa, joka oli upea ja mie­leen­pai­nu­va ko­ke­mus.

Seu­raa­vat nel­jä päi­vää pe­la­sim­me President’s Pool -tur­naus­ta, jos­sa li­säk­sem­me oli­vat Ka­na­da, USA ja Ruot­si. Emme vält­ty­neet sai­rauk­sil­ta saa­ti louk­kaan­tu­mi­sil­ta, mut­ta jo­kai­sen pe­lin hoi­dim­me kun­ni­al­la, vaik­ka vä­keä oli­si ol­lut vä­hem­män. Ruot­sin voi­tim­me pe­rä­ti lu­vuin 1–29, USA:n 12–2 ja Ka­na­dan 4–9. Näin ol­len voi­tim­me en­sim­mäi­sen po­kaa­lin ko­tiin ja tun­nel­ma oli hui­kea! Seu­ra­sim­me pe­lim­me jäl­keen nais­ten maa­jouk­ku­een rat­kai­se­van fi­naa­li­pe­lin. Hei­dän juh­lit­tu­aan maa­il­man­mes­ta­ruut­ta van­noim­me, että jo­kai­nen te­kee kaik­ken­sa, jot­ta sai­sim­me sa­man rie­mun. Il­lal­la pi­dim­me vie­lä pa­la­ve­ria tu­le­vaa MM-fi­naa­lia var­ten, jos­sa vas­tas­sam­me oli­si tur­nauk­ses­sa toi­sek­si tul­lut Ka­na­da.

He­rä­tes­säm­me fi­naa­li­päi­vä­nä jän­ni­tys oli suu­ri. Mitä kaik­kea ja mi­ten ko­vaa olem­me har­joi­tel­leet tätä het­keä var­ten. En­nen läh­töä kat­soim­me vuo­den 2011 tu­lok­seen 6–1 päät­ty­neen Suo­mi–Ruot­si-fi­naa­lin, ja voi­ton­halu vain kas­voi. Saa­vut­tu­am­me jää­hal­lil­le her­mos­tu­nei­suus nä­kyi, mut­ta tär­kein­tä oli, että koko jouk­kue oli ter­vee­nä tär­keim­mäs­sä pe­lis­sä. Läm­mit­te­lyt su­jui­vat moit­teet­to­mas­ti ja olim­me val­mii­na pe­liin. Peli al­koi meil­tä ka­tast­ro­faa­li­ses­ti ja pe­la­sim­me mat­kan huo­noin­ta pe­li­äm­me, mut­ta pe­rä­ti 1–4 tap­pi­o­a­se­mas­ta nou­sim­me 6–4 voit­toon. Tun­net­ta ei voi sa­noil­la ku­vail­la; koko ilta oli yhtä juh­laa. Yksi elä­mä­ni py­säyt­tä­vim­mis­tä het­kis­tä oli Maam­me-lau­lun soi­mi­nen MM-fi­naa­lis­sa la­jin pe­rus­ta­mis­kau­pun­gis­sa Ka­na­dan North Bayssa pe­lat­tu­am­me isän­tä­maa­ta vas­taan.

Pe­lien jäl­keen oli vie­lä päi­vä, jol­loin saim­me teh­dä mitä vain ha­lu­sim­me. Kä­vim­me sightseeing-kier­rok­sel­la ja os­ta­mas­sa ko­tiin tu­li­ai­set. Suo­meen pa­lat­tu­am­me vas­tas­sam­me oli suu­ri jouk­ko su­ku­lai­sia ja mui­ta rin­ge­ten ys­tä­viä sekä pie­ni se­re­mo­nia. Tun­nel­mat oli­vat on­nel­li­set, vä­sy­neet ja sa­mal­la hai­ke­at, sil­lä mat­ka oli ai­van us­ko­ma­ton. Oli ilah­dut­ta­vaa näh­dä, mi­hin jouk­ku­eem­me pys­tyi ja mi­ten reis­sun ai­ka­na kas­voim­me jouk­ku­ee­na. Nämä ki­sat oli­vat eh­dot­to­mas­ti yksi elä­män koho­koh­dis­ta, ja tämä an­toi li­sää mo­ti­vaa­ti­o­ta la­jia ja har­joit­te­lua koh­taan.