Kokemusta rikkaampi

Muis­tan, kuin­ka ala-aste­ai­koi­hin Idols-for­maat­ti aloit­ti en­sim­mäi­sen tuo­tan­to­kau­ten­sa Suo­mes­sa. En­sim­mäi­ses­tä tuo­tan­to­kau­des­ta läh­tien aloin odot­taa in­nos­tu­nee­na sitä vuot­ta, kun täyt­täi­sin 16 ja sai­sin itse osal­lis­tua tä­hän pal­jon pu­hut­tuun ja ”maa­gi­seen” Idolsiin. Myö­hem­min olen miet­ti­nyt, onko mah­dol­li­ses­ti ky­sei­nen for­maat­ti toi­mi­nut mi­nul­le jopa jon­kin­moi­se­na in­nos­ta­ja­na lau­la­mi­ses­sa.

Vuo­sien saa­tos­sa ky­sei­nen oh­jel­ma on me­net­tä­nyt suo­si­o­tan­sa ja Idols-lei­man saa­neil­le ih­mi­sil­le saa­te­taan nau­raa täh­den­len­to-ter­min no­jal­la, mut­ta itse en näh­nyt sitä mi­ten­kään hait­taa­va­na te­ki­jä­nä. Ha­lu­sin vain täyt­tää sen 6-vuo­ti­aan Toten lu­pauk­sen Idolsiin osal­lis­tu­mi­ses­ta.

Kun näin mai­nok­sen uu­del­leen start­taa­vas­ta kym­men­vuo­tis­kau­des­ta, ajat­te­lin, että nyt jos kos­kaan tämä oli­si mah­dol­lis­ta, kun ikä­kään ei ol­lut enää on­gel­ma. Toi­saal­ta taka­rai­vos­sa­ni pii­li pie­ni halu pe­rään­tyä sii­tä, mitä olin it­sel­le­ni lu­van­nut. Aja­tuk­set Idolsista ko­ke­muk­se­na ja halu ke­hit­tää itse­var­muut­ta ja esiin­ty­mis­ko­ke­mus­ta vei­vät kui­ten­kin voi­ton, ja lo­pul­ta pis­tin ys­tä­vä­ni kans­sa ha­ke­muk­set Tam­pe­reen koe­lau­lui­hin. Myö­hem­min myös eräs toi­nen ys­tä­vä­ni ha­lu­si ko­kea Idols-huu­man, ja hän­kin pis­ti ha­ke­muk­sen me­ne­mään.

15.8. eli Tam­pe­reen koe­lau­lu­päi­vä lo­pul­ta koit­ti. Läh­din ys­tä­vie­ni kans­sa hy­vis­sä ajoin heti aa­mus­ta koh­ti Tam­pe­reen Ra­ti­nan sta­di­o­nia. En­nen mei­tä pai­kal­le oli eh­ti­nyt jo kun­non liu­ta ih­mi­siä. Jut­te­lun ja jo­not­ta­jil­le tar­jo­tun ak­ti­vi­tee­tin lo­mas­sa jo­no­tus­aika ei lo­pul­ta tun­tu­nut pit­käl­tä. Jo­not­ta­mis­ai­kaa ly­hen­si huo­mat­ta­vas­ti myös se, kun ky­sei­sen for­maa­tin juon­ta­ja Heik­ki Paa­so­nen nap­pa­si mei­dät kol­me jo­nos­ta ja siir­si jo­non etu­pää­hän. En ol­lut var­ma, oli­si­ko pi­tä­nyt olla kii­tol­li­nen vai en­tis­tä her­mos­tu­neem­pi täs­tä koh­te­li­aas­ta elees­tä, kun oma koe­lau­lun ajan­koh­ta siir­tyi­kin roi­mas­ti ai­kai­sem­mak­si. En­nen por­teis­ta si­säl­le pää­se­mis­tä ka­me­ra­mie­het ot­ti­vat ly­hyi­tä vi­de­o­pät­kiä jo­not­ta­jis­ta kil­ju­mas­sa ja te­ke­mäs­sä aal­to­liik­kei­tä. Vas­ta itse ol­les­sa pai­kan pääl­lä ta­ju­si, kuin­ka pa­kon­o­mai­sen mah­ta­vak­si ja atmo­sfää­ri­sek­si ky­sei­nen for­maat­ti ha­lu­taan teh­dä.

Lo­pul­ta noin tun­nin jo­no­tuk­sen jäl­keen pää­sim­me por­teis­ta si­säl­le pie­nis­sä po­ru­kois­sa ker­ral­laan. Mei­dät joh­da­tet­tiin aree­nan sisä­ti­loi­hin odot­ta­maan lau­la­mis­vuo­roa. Ol­les­sa­ni pie­ni ih­met­te­lin aina sitä, kuin­ka Idols-tuo­ma­rit eh­ti­vät käy­mään kaik­ki lau­la­ja­kan­di­daa­tit läpi niin no­pe­as­ti, mut­ta myö­hem­min sain­kin sel­vil­le, että jo­kai­nen ha­ki­ja käy en­nen var­si­nai­sia Idols-tuo­ma­rei­ta tuo­tan­to­tii­min edes­sä lau­la­mas­sa,

Odot­ta­van aika oli pit­kä. Py­rin siir­tä­mään omaa vuo­ro­a­ni ja pääs­tin ih­mi­siä mi­nua en­nen lau­la­maan. Kum­pi­kaan ka­ve­reis­ta­ni ei on­nis­tu­nut saa­maan jat­ko­lap­pua seu­raa­val­le koe­lau­lu­päi­väl­le, ja sil­loin vii­meis­tään aloin miet­tiä, mik­si itse edes vai­vau­duin yrit­tä­mään. Lo­pul­ta oli mi­nun vuo­ro­ni ja pajautin suus­ta­ni Jes­se Kai­ku­ran­nan Jär­jet­tö­män rak­kau­den. Lo­pe­tet­tu­a­ni tun­sin olo­ni tyh­mäk­si. En to­del­la­kaan osan­nut ar­vi­oi­da, mitä tuo­tan­to­tii­mi oli ty­kän­nyt. Tuo­tan­to­tii­min här­nää­vän pu­heen päät­teek­si mi­nul­le ojen­net­tiin kul­tai­nen jat­ko­lap­pu. Sen­het­ki­nen tun­ne­tila oli sa­noin­ku­vaa­ma­ton. As­tuin huo­nees­ta käy­tä­väl­le, mis­sä mi­nua odo­tet­tiin. Käy­tä­vä täyt­tyi ilon­täy­tei­sis­tä huu­ta­mi­sen ja it­kun ää­nis­tä. Lau­lu­ti­lan­teen pää­tyt­tyä jat­koon pääs­sei­den piti hoi­taa muu­ta­mia muo­to­seik­ko­ja: hen­ki­lö­tie­to­jen täyt­töä, teen­näi­sen ”jee pää­sin jat­koon”-fii­lik­sen ja pai­kal­ta pois­läh­te­mi­sen ku­vaa­mis­ta ja pie­ni haas­tat­te­lu. Lo­puk­si mi­nul­le an­net­tiin ajo-oh­jeet seu­raa­van päi­vän koe­lau­lu­paik­kaan, Tam­pe­reen Sampolaan, jos­sa ku­vat­tiin Idols-tuo­ma­rei­den edes­sä lau­le­tut koe­lau­lut. Läh­din huo­jen­tu­nee­na ja häm­men­ty­nee­nä Ra­ti­nan sta­di­o­nil­ta ja odo­tin in­nok­kaas­ti jo seu­raa­vaa päi­vää.

Seu­raa­van yön ai­ka­na yri­tin saa­da pää­ni täy­sin tyh­jäk­si stres­sis­tä. Aa­mul­la läh­dim­me var­hain liik­keel­le, ja saa­pu­es­sam­me Tam­pe­reen Sampolaan jär­ky­tyin hie­man sii­tä, mitä näin. Ha­ki­joi­ta Tam­pe­reen koe­lau­lui­hin oli tul­lut pääl­le tu­hat, ja sii­tä mää­räs­tä ol­tiin kar­sit­tu seu­raa­val­le päi­väl­le suun­nil­leen 70 hen­ki­lön po­ruk­ka. Sil­loin mie­lee­ni juo­lah­ti kau­hu­kuva aja­tuk­ses­ta, että olin­kin pelk­kä oh­jel­man viih­de­pel­le, joka oli pääs­syt seu­raa­val­le kier­rok­sel­le ai­no­as­taan sen ta­kia, että sai­sin nau­rat­taa kat­so­jia koti­soh­vil­la.

Jo­no­tus oli pal­jon pii­nal­li­sem­paa kuin edel­li­se­nä päi­vä­nä. Ai­kaa riit­ti, ja sitä tuh­lat­tiin muun mu­as­sa luo­mal­la uu­sia tut­ta­vuus­suh­tei­ta mui­hin kans­sa­kil­pai­li­joi­hin ja nos­tat­ta­mal­la pai­kan fii­lis­tä esi­mer­kik­si ryh­mä­lau­luil­la. Lo­pul­ta tuo­ma­rit as­te­li­vat ylä­ker­ras­ta kil­pai­li­joi­den kes­kel­le pi­tä­mään pie­nen roh­kai­su­pu­heen, jon­ka pää­tyt­tyä he läh­ti­vät pai­kan te­at­te­ri­ti­loi­hin odot­ta­maan tu­le­via koe­lau­lu­ja.

Lo­pul­ta kil­pai­li­ja­nu­me­ro­ni huu­det­tiin ja sy­dän nou­si kurk­kuu­ni. Kii­ruh­din ylös rap­pu­sia, joi­den ylä­pääs­sä Paa­so­nen no­pe­as­ti ky­se­li kuu­lu­mi­sia, ja lo­pul­ta mi­nut pääs­tet­tiin te­at­te­ri­ti­loi­hin odot­ta­maan. En tie­dä, kos­ka oli­sin vii­mek­si voi­nut niin huo­nos­ti. Koko oh­jel­man te­ke­mi­nen oli pelk­kää odot­ta­mis­ta, ja sil­lä het­kel­lä se oli var­sin­kin her­mo­ja raas­ta­vaa. Lo­pul­ta mi­nul­le hui­kat­tiin ”Menoks” ja kä­ve­lin tuo­ma­rei­den eteen. Pe­rään­ty­mi­nen ei ol­lut enää mah­dol­lis­ta.

Hu­vit­ta­vaa, kuin­ka sii­tä 20 mi­nuut­tia sit­ten itse­var­mas­ta Totesta oli­kin muut­tu­nut kilt­ti ja ujo naa­pu­rin poi­ka, jon­ka puhe ta­kel­te­li tuon tuos­ta ja ke­hon­kie­li il­mai­si silk­kaa epä­var­muut­ta. Pie­nen tuo­ma­rei­den kans­sa käy­dyn smalltalkin jäl­keen aloi­tin lau­la­mi­sen. Olin itse pet­ty­nyt omaan suo­ri­tuk­see­ni. Tun­tui, että edel­li­se­nä päi­vä­nä esi­tet­ty lau­lu tuo­tan­to­tii­mil­le oli su­ju­nut pa­rem­min. Lo­pul­ta Ylö­sen Lau­ri kes­keyt­ti lau­lu­ni ja oli aika kuul­la ar­vos­te­lut. Murs­ka­pa­lau­tet­ta en saa­nut, enem­män­kin ha­lut­tiin pai­not­taa lau­lus­sa esiin­ty­vän tun­teen ja yli­pää­tän­sä har­joit­te­lun tär­keyt­tä. Ke­hut Ni­ku­la an­toi char­mik­kaas­ta ulko­näös­tä ja viih­teel­li­ses­tä ole­muk­ses­ta. Pää­tös oli täs­tä huo­li­mat­ta kui­ten­kin yksi­puo­li­ses­ti ”Ei jat­koon”. Kii­tin ja kä­ve­lin pai­kal­ta pois. Jäin jok­si­kin ai­kaa vie­lä seu­raa­maan ti­lan­net­ta mui­den kans­sa­kil­pai­li­joi­den koh­dal­la. Pal­jon po­ruk­kaa saa­pui te­at­te­ri­ti­lois­ta tyh­jin kä­sin, ja myö­hem­min sel­vi­si­kin, että suun­nil­leen 16 ih­mi­sel­le oli an­net­tu jat­ko­paik­ka te­at­te­ri­vii­kon­lo­pul­le. Tä­hän po­ruk­kaan si­säl­tyi Jo­ki­oi­sen ja Fors­san seu­dun edus­ta­jat, Aino Vilkki ja Mirella Ti­mo­nen. Vaik­ka it­se­ä­ni har­mit­ti Idols-tai­pa­leen päät­ty­mi­nen, tun­sin sii­tä huo­li­mat­ta suur­ta iloa hei­dän mo­lem­pien puo­les­ta.

Jat­ko­paik­kaa te­at­te­ri­vii­kon­lo­pul­le ei siis tip­pu­nut, mut­ta saan­pa­han nyt sa­noa, että Idols on nyt ko­et­tu, eikä to­del­la­kaan jää­nyt paha maku suu­hun. Näin myö­hem­min aja­tel­len, en oli­si luul­ta­vim­min ol­lut val­mis livekameroiden eteen, jos sii­hen oli­sin mah­dol­li­suu­den saa­nut. Lau­lu­ää­ne­ni on täy­sin hi­o­ma­ton enkä luul­ta­vas­ti oli­si voi­nut koo­ta itse­var­muut­ta­ni sen va­raan, jol­loin esi­tyk­set oli­si­vat var­mas­ti ol­leet ihai­lun si­jaan nau­run­täy­tei­siä. Toi­saal­ta, Idolsista pu­hut­ta­es­sa on mo­nes­ti tul­lut esiin se, että ky­sei­ses­sä ki­sas­sa pär­jää­mis­e­del­ly­tyk­set ta­kaa ih­mi­sen viih­de­arvo. Ky­sei­sen viih­de­arvo-kor­tin näki täl­lä­kin tuo­tan­to­kau­del­la, sil­lä live-lä­he­tyk­siin pää­si mie­les­tä­ni kil­pai­li­joi­ta, jot­ka ei­vät lau­la­mi­sen pe­rus­teel­la oli­si mie­les­tä­ni paik­kaa an­sain­neet. Sa­tuin ehkä it­se­kin ole­maan vain pelk­kä viih­de­ar­von va­ras­sa roik­ku­va lan­de­pauk­ku Fors­san yh­teis­ly­se­os­ta. Noh, ei se mi­tään, sain­pa­han sen puo­len­tois­ta päi­vän hur­mi­on ai­ka­na tu­tus­tut­tua uu­siin tyyp­pei­hin ja uu­den muis­ton, jota voi nau­res­kel­la ka­ve­rei­den kans­sa vie­lä pit­kän­kin ajan jäl­keen.