Kuningaslaji - jalkapallo

Sa­no­taan, että jal­ka­pal­lo on maa­il­man vai­kein laji, kos­ka maa­li­vah­tia lu­kuun ot­ta­mat­ta sii­nä ei käy­te­tä kä­siä. Ih­mi­sel­lä usein kä­den koor­di­naa­ti­o­toi­min­ta on pa­rem­paa kuin jal­ko­jen koor­di­naa­tio, mikä te­kee ja­loil­la teh­tä­vis­tä asi­ois­ta vai­ke­am­paa.

Jal­ka­pal­lo on maa­il­man suo­si­tuin har­ras­tus ja Suo­men ar­vos­te­tuin laji, jos­sa me­riit­te­jä pii­saa. Mil­lais­ta jal­ka­pal­lo on? Se on pal­jon muu­ta­kin kuin se 90 mi­nuut­tia, jon­ka peli kes­tää. Tal­vet tree­na­taan tek­niik­kaa kou­lun sa­lis­sa ja lenk­keil­lään koh­ti pa­rem­paa peli­kun­toa. Maa­lis­kuus­sa siir­ry­tään Eerikkilän ulko­teko­nur­mel­le, ja kesä­kuun tie­noil­la pääs­tään oi­ke­al­le nur­mel­le har­joit­te­le­maan ja pe­laa­maan. Yh­den kau­den ai­ka­na ker­tyy noin kak­si­sa­taa tun­tia har­joi­tuk­sia ja pe­le­jä.  Jal­ka­pal­lo jos mikä on jouk­ku­e­peli: yksi jouk­kue, yksi sy­dän. Jouk­ku­ees­sa on pak­ko ot­taa aina muut­kin huo­mi­oon, ei voi mil­lään pär­jä­tä yk­sin yhtä­tois­ta vas­tus­ta­jaa vas­taan, rin­nal­la on pak­ko olla kym­me­nen muu­ta pe­laa­jaa.

Sen li­säk­si, että itse pe­laan, myös val­men­nan. Val­men­ta­ja­na ole­mi­nen on omis­tau­tu­mis­ta vie­lä enem­män jouk­ku­een eteen. Ei voi olla pois har­joi­tuk­sis­ta sen ta­kia että ei kiin­nos­ta, kos­ka ken­täl­lä odot­taa kym­men­kun­ta pe­laa­jaa val­men­ta­jaa pi­tä­mään har­joi­tuk­set. Val­men­ta­mi­nen on jat­ku­vaa pe­laa­jien ana­ly­soin­tia, on osat­ta­va lu­kea omia pe­laa­jia. On ol­ta­va tu­ke­na ja esi­merk­ki­nä. Val­men­ta­ja suun­nit­te­lee vii­kon har­joi­tuk­set ker­ral­laan ja luo peli­tak­tii­koi­ta vii­kon­lo­pun pe­liä var­ten. Hän va­lit­see pe­laa­jat pe­lei­hin, ja se­lit­tää, mik­si kaik­ki ei­vät pää­se mu­kaan.  Val­men­ta­ja­na pi­tää olla an­ka­ra ja vaa­ti­va mut­ta myös pe­laa­jien ka­ve­ri. Yh­teis­työn pi­tää toi­mia van­hem­pien kans­sa, joil­le tu­lee se­lit­tää, mik­si hei­dän lap­sen­sa ei nyt tä­nään pää­se pe­liin mu­kaan.

Mikä sit­ten saa mi­nut viet­tä­mään vuo­den ai­ka­na yli kak­si­sa­taa tun­tia tree­neis­sä ja pe­leis­sä pe­laa­ja­na? Yk­sin­ker­tais­ta, rak­kaus la­jia koh­taan ja into­himo me­nes­tyä jal­ka­pal­loi­li­ja­na. Tie­tys­ti lois­ta­va jouk­kue pe­laa­ji­neen ja val­men­ta­ji­neen ovat val­ta­va plus­sa li­säk­si. Entä sit­ten val­men­ta­mi­nen, mikä on se asia, joka mo­ti­voi sei­so­maan puo­li­tois­ta tun­tia vesi­sa­tees­sa huu­ta­en oh­jei­ta po­jil­le?  Osit­tain sama rak­kaus jal­ka­pal­loa koh­taan, mut­ta myös se, että voi omal­la esi­mer­kil­lä ja oh­jeil­la aut­taa pie­niä pe­laa­jia tu­le­maan Mes­seik­si ja Lit­ma­sik­si. Tun­ne sii­tä, kun saa opet­taa sa­mo­ja asi­oi­ta, jot­ka itse on omal­ta val­men­ta­jal­ta op­pi­nut kah­dek­san vuot­ta sit­ten, on hie­no. Koen te­ke­vä­ni pal­kit­se­vaa va­paa­eh­tois­työ­tä, kun näen poi­kien on­nis­tu­mi­sen – sitä Naan­ta­lin au­rin­koa ei ihan hel­pol­la pyy­hi­tä kas­voil­ta pois mi­nul­ta eikä eten­kään pe­laa­jil­ta.