Nyrkkeilyn huumaa

Moni var­mas­ti miet­tii, mi­ten joku voi naut­tia tois­ten lyö­mi­ses­tä tai itse lyö­dyk­si tu­le­mi­ses­ta. Si­tä­hän nyrk­kei­ly lop­pu­jen lo­puk­si on, vai onko? Itse asi­as­sa nyrk­kei­ly on pal­jon muu­ta­kin. Olen aina ihail­lut nyrk­kei­lyä sii­tä, kuin­ka alun pe­rin help­po asia voi­kaan olla niin moni­mut­kai­nen. ”Lyö mut­ta älä itse tule lyö­dyk­si” on­kin hel­pom­min sa­not­tu kuin teh­ty. Tä­män to­teut­ta­mi­sek­si la­jis­sa tar­vi­taan­kin mo­nen­lai­sia omi­nai­suuk­sia.

Tek­niik­ka, voi­ma, no­peus, kes­tä­vyys ja ref­lek­sit ovat fyy­si­siä omi­nai­suuk­sia, jot­ka pi­tää olla kun­nos­sa. Li­säk­si vie­lä tar­vi­taan kes­kit­ty­mis­ky­kyä, pe­rik­si an­ta­mat­to­muut­ta, ku­ria ja omis­tau­tu­mis­ta. Nämä vaa­ti­muk­set te­ke­vät nyrk­kei­lys­tä eri­tyi­sen vaa­ti­van la­jin, ja jos­kus mie­tin it­se­kin, mik­si omis­tau­tua ja uh­ra­ta mo­nia asi­oi­ta yh­den la­jin ta­kia. Mut­ta, ko­vien har­joi­tus­ten ja voit­ta­mi­sen tuo­ma hyvä fii­lis muis­tut­taa, että kyse on vain rak­kau­des­ta la­jiin…

Itse in­nos­tuin nyrk­kei­lys­tä nel­jä vuot­ta sit­ten, kun aloi­tin nyrk­kei­lyn Fors­san Nyrk­kei­li­jöis­sä. Aluk­si nyrk­kei­ly oli vain punt­ti­sali­har­joit­te­lun oheis­har­joit­te­lua, mut­ta kun puhe tuli kil­pai­le­mi­ses­ta, in­nos­tuin to­sis­sa­ni la­jis­ta. Har­joit­te­lu li­sään­tyi ja tuot­ti myös tu­los­ta. En­sim­mäi­sen ker­ran ot­te­lin loka­kuun lo­pul­la 2012 koti­ki­sois­sa Fors­sas­sa. En­sim­mäi­sen ot­te­lun tuo­ma jän­ni­tys ja voit­ta­mi­sen tuo­ma ilo vah­vis­ti­vat in­nos­tus­ta­ni la­jiin ja nyrk­kei­lys­tä tuli vä­hi­tel­len enem­män­kin elä­män­tapa kuin har­ras­tus.

Nyt ta­ka­na­ni on 15 ot­te­lua, jois­ta 10 voit­toa ja 5 tap­pi­o­ta. Näi­hin lu­keu­tu­vat mm. kan­sain­vä­li­sen Pyy­nik­ki-tur­nauk­sen voit­to ja SM-prons­si. Kil­pai­lu-ura­ni on siis läh­te­nyt ihan hy­vin al­kuun, ja to­del­la­kin, tämä on vas­ta al­kua.