Perjantai 25.4.2014 oli historiallinen päivä suomalaisille: kaikkien aikojen suurimman suomalaisen menestystarinan, Nokian, kauppa Microsoftille virallisesti vahvistettiin. Lauantain vastaisena yönä Keilaniemen pääkonttorilla tehtiin symbolinen ele, kun Nokian Connecting People -sloganilla varustetut kyltit vaihdettiin amerikkalaisiin vastineisiinsa. Microsoft-kauppa viime syyskuussa aloitti vilkkaan sananvaihdon siitä, mistä seuraava suomalainen menestystarina, ”uusi Nokia”, oikein löytyisi.
Peliteollisuudesta on moneen kertaan povattu Nokian manttelinperijää ja teknologisen perinteen jatkajaa Suomessa. Lisäksi nopeasti kehittyvät mobiiliteknologiamarkkinat tarjoavat monille muillekin aloille historiallisen hyvät mahdollisuudet nopeaan kasvuun ja kansainväliseen menestykseen. Rovion ja Supercellin kaltaiset esikuvat rohkaisevat aina vain uusia yrittämään, mistä Helsingissä vuosittain järjestettävä Euroopan suurin start up -yrittäjätapahtuma Slush on todiste.
Tilanne teknologia-alalla on kuitenkin 2010-luvulla maailmanlaajuisesti hyvin toisenlainen kuin 1990-luvulla, jolloin Nokia aloitti kansainvälisen nousunsa matkapuhelimien suurimmaksi valmistajaksi. Itä-Aasian niin kutsutut ”kolmannen maailman” valtiot, joiden kehitys oli vielä kylmän sodan päättyessä pahasti jäljessä läntistä maailmaa, ovat vähintäänkin saavuttaneet läntisen maailman tason ja teknologisessa kehityksessä osittain menneet jo ohi: pelkästään maailman viidestä suurimmasta älypuhelinvalmistajasta kaksi on kiinalaisia ja kaksi eteläkorealaisia. Tulevaisuudessa globaali kilpailu tulee kiihtymään entisestään, kun markkinat laajenevat Intian ja Kaakkois-Aasian kaltaisilla kiihtyvän talouskasvun alueilla. Pienen Suomen on tulevaisuudessa todella vaikea pärjätä näin massiivista kilpailua vastaan, joten kansantaloutemme tulevaisuutta ei voi rakentaa pelkästään teknologiateollisuuden varaan.
Kun Aasian – ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös Afrikan – maiden taloudellinen kehitys nopeutuu ja elintaso paranee, kasvaa myös kysyntä kaikenlaiselle vapaa-ajantarjonnalle, johon ei ennen ollut mahdollisuutta. Siinä missä teollisuutta on helppo avustaa valtion tukiaisilla, kulttuuritarjonnan kasvattamiseen tarvitaan muutakin kuin vain rahaa. Luovan toiminnan taustalla vaikuttaa ehkä eniten siihen kannustava ja valmistava ympäristö, joka kehittyvissä maissa on vielä täysin olematon. Käsitys korkeakulttuurista on globalisaation myötä alkanut yhtenäistyä, ja kehittyvissä maissa ollaan erittäin kiinnostuneita nimenomaan länsimaisesta taiteesta.
Suomella on pitkät perinteet korkeakulttuurin, erityisesti klassisen musiikin, saralla. Ensimmäinen yliopistotason musiikkilaitos, joka myöhemmin nimettiin Sibelius-Akatemiaksi, perustettiin Helsinkiin jo vuonna 1882, ja se on nykyään yksi maailman arvostetuimmista alan oppilaitoksista. Suomi tunnetaan pieneen kokoonsa nähden poikkeuksellisen merkittävänä klassisen musiikin vaikuttajana, josta on lähtöisin monia maailmanlaajuisesti tunnettuja säveltäjiä ja muusikkoja. Muun muassa Jean Sibelius on yksi merkittävimmistä 1900-luvun alun sinfonikoista, ja suomalaiset nykysäveltäjät, kuten Kaija Saariaho ja Magnus Lindberg, ovat kansainvälisissä taidepiireissä erittäin arvostettuja – esimerkiksi Lindberg on vuodesta 2008 asti toiminut New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjänä. Lisäksi suomalaiset kapellimestarit, kuten Esa-Pekka Salonen, Sakari Oramo, Hannu Lintu, Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste ja Susanna Mälkki, ovat johtaneet kaikkia maailman nimekkäimpiä orkestereita.
Suomen klassisen musiikin osaamisen takana on ennen kaikkea ainutlaatuinen koulutusjärjestelmä, jota ihaillaan maailmalla suuresti. Mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle tarjotaan mahdollisuus laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen musiikin opiskeluun valtioavusteisen musiikkiopistotoiminnan kautta, ja maanlaajuinen konservatorioverkosto tarjoaa hyvät mahdollisuudet jatko-opiskeluun. Muissa maissa klassisen musiikin opinnot koetaan ennen kaikkea parempituloisten perheiden lasten harrastukseksi, ja jatko-opintojen korkeat kustannukset pakottavat turvautumaan niihin vähäisiin stipendeihin, joita erinäiset järjestöt lahjakkaille nuorille myöntävät.
Taloudellisessa murroksessa olevalla Suomella on tulevaisuudessa erinomaiset edellytykset pärjätä maailmanlaajuisesti nopeasti kasvavalla korkeakulttuurin alalla sekä esittävän taiteen että koulutusviennin kautta. Tämä edellyttää kuitenkin nopeita ja täsmällisiä toimenpiteitä, joilla kehitystä saataisiin vielä terävöitettyä. Rahalliset tuet eivät enää riitä, vaan tarvitaan myös kansalaisten aitoa kiinnostusta asiaa kohtaan – vain sillä tavalla saadaan aikaa todellista menestystä. Katsokaa vaikka vuosituhannen vaihteen teknologiakuplaa: Helsingin pörssiin listautuneiden IT-yhtiöiden osakkeiden jättimäinen kysyntä osoitti suomalaisten todella arvostavan niiden meriittejä ja sitä, että ne olivat aidosti suomalaisia. Nyt, juuri menetettyämme näistä menestystarinoista kaikkein suurimman, tarvitsemme uusia enemmän kuin koskaan.
Forssan yhteislyseon vuosijulkaisu2013-20143.5.2014