Hannu Salmi rohkaisee: Tietokirjailijaksi voi ryhtyä kuka tahansa

Kult­tuu­ri­his­to­ri­an pro­fes­so­ri Han­nu Sal­mi Tu­run yli­o­pis­tos­ta kävi Fors­san yh­teis­ly­se­os­sa vie­rai­lul­la 7.4.2014. Sal­mi aloit­ti lu­en­ton­sa ker­to­mal­la, että tie­to­kir­jai­li­jak­si tu­le­mi­nen ei ol­lut hä­nel­le it­ses­tään­sel­vyys. Hän kir­joit­ti jo lap­se­na ja luki pal­jon kir­jas­ton kir­jo­ja haa­ve­am­mat­ti­naan täh­ti­tie­tei­li­jä tai his­to­ri­oit­si­ja. Sal­mi käyt­tää­kin it­ses­tään ter­miä tie­to­kir­jo­jen ah­mi­ja ja ker­toi lu­ke­neen­sa muun mu­as­sa Rai­mo Kos­ki­sen ja Heik­ki Ojan te­ok­sen Mus­taa auk­koa et­si­mäs­sä (1977) mon­ta ker­taa.

Pro­fes­so­ri Sal­mi opis­ke­li sekä yleis­tä että kult­tuu­ri­his­to­ri­aa. Hän kir­joit­ti Oma mark­ka -leh­teen (1984) ar­tik­ke­lin ”Hy­vän ja pa­han tie­don ome­na”, joka ker­toi ome­nas­ta esi­mer­kik­si val­lan sym­bo­li­na. Sa­maan leh­teen pää­si­vät myös ar­tik­ke­lit ”Veri, tuli ja rak­kaus” (1985) sekä ”Pom­pei­jin rau­ni­oil­la”(1986).

En­sim­mäi­set tie­to­kir­jan­sa Sal­mi kir­joit­ti 90-lu­vul­la. Elo­kuva ja his­to­ria il­mes­tyi 1993 sekä tek­nii­kan men­taa­li­his­to­ri­as­ta ker­to­va Ato­mi­pom­mil­la kuu­hun! 1996. Sal­mi pi­tää tie­to­kir­jai­li­ja­na toi­mi­mis­ta erään­lai­se­na sala­po­lii­si­työ­nä. Kir­jai­li­ja­na hän itse suo­sii ai­hei­ta, joi­ta pi­de­tään hul­lui­na ja jois­ta kir­joi­tet­ta­es­sa pi­tää rat­kais­ta mys­tee­rei­tä. Hän us­koo, että ne­kin voi­vat to­teu­tua kir­jak­si. Seu­raa­va tie­to­kir­ja oli Ka­don­nut pe­rin­tö – näy­tel­mä­elo­ku­van syn­ty Suo­mes­sa 1907–1916 (2002).

Sal­mea on aina kiin­nos­ta­nut tun­tei­den ja elei­den his­to­ria. Eräs­tä ”hul­lua” kir­jaa ai­heen­sa pe­rus­teel­la edus­taa­kin Suu­del­ma (2004), joka ker­too suu­del­man his­to­ri­as­ta, mut­ta ei ai­no­as­taan rak­kau­den elee­nä vaan laa­jem­min ja sy­vem­mäl­tä esi­mer­kik­si so­vin­non ja ter­veh­dyk­sen elee­nä. Sal­mi on kir­joit­ta­nut myös eng­lan­nin­kie­li­sen tie­to­kir­jan Polity Press (2008) 1800-lu­vun Eu­roo­pan kult­tuu­ri­his­to­ri­as­ta.

Sal­mi pi­tää tie­to­kir­jo­jen kir­joit­ta­mis­ta mie­lek­kää­nä mo­nes­ta syys­tä. Tär­kein niis­tä on var­maan­kin hen­ki­lö­koh­tai­nen into­himo. Tie­to­kir­jat mah­dol­lis­ta­vat sekä lu­ki­jal­le että kir­jai­li­jal­le laa­jo­jen ko­ko­nai­suuk­sien hah­mot­ta­mi­sen. Tie­to­kir­joit­ta­mi­nen tuo vas­ta­pai­noa tie­teel­li­sel­le kir­joit­ta­mi­sel­le, jos­sa ei voi itse va­li­ta, mitä kir­joit­taa ja ot­taa ris­ke­jä sekä ko­keil­la eri­lai­sia asi­oi­ta. Kun kir­joit­taa tie­teel­li­siä teks­te­jä, jou­tuu usein kir­joit­ta­maan eng­lan­nik­si. Tie­to­kir­jo­ja kir­joit­ta­es­saan Sal­mi saa kir­joit­taa suo­mek­si, ja omal­la äi­din­kie­lel­lä kir­joit­ta­mi­nen on­kin hä­nel­le nau­tin­to.

Eräs fak­ta, joka usein unoh­tuu, on se, että myös kir­jai­li­jal­la tai oi­ke­as­taan hä­nen kir­joit­ta­mal­laan kir­jal­la on ylei­sö. Sal­mi pi­tää­kin mu­ka­va­na sitä, että hän voi kir­joil­laan ot­taa kon­tak­tia lu­ki­joi­hin ja saa­da pa­lau­tet­ta työs­tään.

Ku­ten jo sa­not­tua, tie­to­kir­jai­li­jak­si tu­le­mi­nen ei ole it­ses­tään­sel­vyys. It­se­ään voi kui­ten­kin pi­tää tie­to­kir­jai­li­ja­na, jos on kir­joit­ta­nut yh­den­kin tie­to­kir­jan tai Sal­men mu­kaan ai­na­kin sit­ten, jos kuu­luu Suo­men tie­to­kir­jai­li­joi­den liit­toon. Sal­mi on sitä miel­tä, että tie­to­kir­jai­li­ja ei var­si­nai­ses­ti iki­nä ole val­mis. Niin se on kai­kis­sa muis­sa­kin la­jeis­sa, kos­ka aina voi ke­hit­tyä li­sää. Hän lo­pet­ti­kin esi­tyk­sen­sä ker­to­mal­la, mi­ten hä­nes­tä tu­lee tie­to­kir­jai­li­ja. Huo­mat­kaa aika­muo­to ”tu­lee”. Hän esit­te­li kym­me­nen ide­aa, jot­ka hän ha­lu­ai­si to­teut­taa tu­le­vai­suu­des­sa kir­joik­si. Lis­tas­sa on niin Tu­run pa­lon, unien ja kai­un kuin ava­ruu­den kult­tuu­ri­his­to­ri­as­ta ker­to­via te­ok­sia. Li­säk­si hän ha­lu­ai­si muun mu­as­sa teh­dä kan­sain­vä­li­sen ver­si­on Suu­del­ma-kir­jas­ta ja kir­joit­taa blo­gia, jota hän kut­suu ”päät­ty­mät­tö­mäk­si tie­to­kir­jak­si”.

Tie­to­kir­joit­ta­mis­ta on mah­dol­lis­ta to­teut­taa ai­van ke­nen ta­han­sa, kos­ka ai­na­kin Sal­men esi­tyk­sen pe­rus­teel­la aihe voi olla mitä ta­han­sa maan ja tai­vaan vä­lil­tä. Mit­kä asi­at it­seä nyt kiin­nos­ta­vat­kin, niis­tä saa ai­van var­mas­ti kir­joi­tet­tua tie­to­kir­jan. Sitä pait­si, on vain pa­rem­pi, jos ky­sei­ses­tä ai­hees­ta ei vie­lä ole kir­joi­tet­tu mi­tään, sil­loin ai­na­kin on oma­pe­räi­nen ja kiin­nos­ta­va kir­jai­li­ja.